Minkälaista kalustoa meillä on ollut
Tälle sivulle on koottu kaikki ne autot, jotka ovat vieneet meitä eteenpäin – joskus sulavasti, joskus hieman köhien, mutta aina omalla persoonallisella tyylillään. Jokaisella autolla on ollut oma tarinansa, omat vahvuutensa ja tietysti ne legendaariset hetket, joita muistellaan vieläkin kahvipöydässä.
Täältä voit selailla menneiden vuosien kulkupelejä, kurkata millaisilla autoilla matkat ovat taittuneet ja ehkä jopa löytää tuttuja “tunnistamattomia kolahduksia” tai muita klassikkohetkiä, joita vain autoilun ystävät ymmärtävät.
Ensimmäinen matkailuauto
Ensimmäinen matkailuautomme ostettiin kesäkuussa 2020, juuri ennen kuin koronapandemia räjäytti matkailuautojen markkinat ja hinnat nousivat taivaisiin. Silloin hinnat olivat vielä järkeviä, ja tämä vuoden 1998 Hymerin alkovimalli tuntui hyvältä ja sopivan hintaiselta valinnalta. Jälkikäteen katsottuna ajoitus oli jopa erinomainen: kun vaihdoimme auton myöhemmin Adriatikkiin, saimme Hymeristä paremman hyvityksen kuin mitä olimme siitä alun perin maksaneet.
Autossa oli Fiat Ducaton alusta ja 2.5-litrainen TDI-kone. Ensivaikutelma oli yllättävän rivakka, mutta kun siihen tottui, huomasi nopeasti sen olevan enemmän sinnikkäästi eteenpäin puksuttava työjuhta kuin suorituskyvyllä juhlistava menopeli. 80 km/h -nopeuden jälkeen kuulonsuojaimet olisivat olleet hyvä lisävaruste.
Tällä kulkupelillä kierrettiin pari kesää ristiin rastiin – talvella auto sai levätä. Pisin reissu tehtiin Salosta aina Pyhätunturille asti, ja samalla tuli koluttua itäistä Suomea. Auto tuli meille alkukesästä ja palveli uskollisesti kaksi kesää, kunnes syksyllä se vaihdettiin seuraavaan menopeliin.
Kuvia reissuilta tuli otettua paljon – itse asiassa niin paljon, että niistä saisi helposti koostettua pienen matkavideon. Varsinaisia videoita en muista kuvanneeni ollenkaan, mutta kuvamateriaalia riittää kyllä vaikka pieneen dokumenttiin asti.
Toinen matkailuauto
Matkailuautomme vaihdettiin lokakuussa 2021. Tällä kertaa siirryttiin jo astetta tuoreempaan kalustoon: vuoden 2006 Adriatik Izola S 687 SP, puoli‑integroitu malli Renaultin alustalla ja 3‑litran koneella. Edelliseen Hymeriin verrattuna tämä tuntui suorastaan urheilulliselta — ei nyt ehkä ralliautolta, mutta ainakin siltä, että ohituksia ei tarvinnut suunnitella viikko etukäteen.
Tällä autolla kierreltiin kolme kesää, ja toisin kuin ensimmäisen auton kanssa, tällä uskallettiin tehdä reissuja myös talvella. Auto oli lämpimänä pysyvä tapaus, ja siihen varmasti vaikutti Scandinavian Edition ‑varustelu sekä termopeitto, joka peitti auto-osan lasipinnat. Lämpö pysyi sisällä ja pakkanen ulkona — juuri niin kuin hyvässä talviautossa pitääkin.
Kuvia kertyi reilusti, kuten tavallista. Videoitakin tuli kuvattua enemmän kuin ensimmäisen auton aikaan, joten niistä on todennäköisesti tulossa jonkinlaista materiaalia YouTubeen.
Ajettavuudeltaan tämä auto oli selkeä parannus: vakaa, tilava ja ennen kaikkea mukava. Layout oli juuri meille sopiva, mutta yksi miinus löytyi — takatalli oli melko pieni. Lisäksi tästä yksilöstä puuttuivat sekä vakionopeussäädin että ilmastointi kokonaan, mikä tuntui varsinkin kesähelteillä.
Ratkaisuksi asennutimme kattoon Webaston lämpöpumpun, sillä kissat matkustivat usein mukana. Niitä ei voinut jättää kuumaan autoon sillä aikaa, kun käytiin katsomassa nähtävyyksiä, joten ilmastointi asuinosaan oli oikeastaan välttämättömyys. Kissat kiittivät — ja niin kyllä mekin.
Kolmas matkailuauto
Kolmas matkailuautomme oli Rapido 966M vuosimallia 2007, joka hankittiin helmikuussa 2025. Ikää sillä oli suurin piirtein saman verran kuin aiemmalla Adriatikilla, mutta tekniikkaa löytyi jo enemmän. Moottorina oli Mercedes-Benzin tuttu ja luotettava 315 CDI, 2.1‑litrainen 150‑heppainen kone. Mukana tuli myös automaattivaihteisto, joka tuntui heti siltä, että näin tämän olisi pitänyt olla jo edellisissäkin autoissa.
Varustelun puolesta Rapido oli askel kohti mukavampaa matkantekoa: ajonaikainen ilmastointi, vakkari ja katolle asennettu Webasto — samaa tyyliä kuin Adriatikissa. Pienet asiat tuntuvat luksukselta, kun edellisessä autossa ei ollut edes ilmastointia.
Painoa Rapidossa oli selvästi enemmän kuin Adriatikissa, noin 500 kiloa lisää. Käytännössä se tarkoitti sitä, ettei kiihtyvyys ollut ihan samanlaista kuin kevyemmässä edeltäjässä. Veikkaus on, että todellinen paino oli ilmoitettua korkeampi, sillä autoon oli ajan mittaan lisätty ainakin pyöräteline ja katolle Webasto. Jos auton olisi ajanut puntarille, ei 3500 kg kokonaismassan raja olisi välttämättä riittänyt. Virallisesti auto oli kuitenkin rekisteröity 3500 kiloon.
Reissuja tällä autolla ei ehtinyt kertymään kovin montaa. Teimme yhden Lapin-matkan ja muutaman pienemmän reissun, mutta muuten auton omistusaika jäi lyhyemmäksi kuin olimme kuvitelleet.
Videomateriaalia kertyi silti runsaasti, ja YouTubesta löytyy jo useampi Rapidolla tehty reissu — lisääkin on tulossa. Valokuvia sen sijaan ei tullut napsittua enää samalla innolla kuin aiempina vuosina.
Ajettavuudeltaan Rapido oli erittäin mukava, vakaa ja helppo ajaa. Automaattilaatikko oli ehdoton plussa ja teki ajamisesta vaivatonta. Sisätilojen osalta Adriatik tuntui silti hieman tilavammalta; Rapidossa oli erillisvuoteet, kun taas aiemmissa autoissa oli parivuoteet. Takatalli sen sijaan — se oli aivan omaa luokkaansa. Selvästi suurempi ja käytännöllisempi kuin Adriatikissa, mikä oli iso etu tavaroiden kuljettamiseen. Tosin eihän sitä kuormaa voinut ottaa kovinkaan paljon tällä autolla auton oman painon takia.
Neljäs ja nykyinen matkailuauto
Nykyinen matkailuautomme on vuoden 2007 Hymer B654 SL, joka hankittiin helmikuussa 2026. Tämä auto toi takaisin saman, meille hyvin toimineen layoutin kuin Adriatikissa – mutta huomattavasti järeämmällä tekniikalla ja paremmilla varusteilla. Alustana on AL‑KOn kaksoispohja, joka tuo sekä lämpöä pakkaskeleille että lisää säilytystilaa. Ja onneksi on C‑kortti, sillä kokonaismassa on 4000 kg.
Keulalla työskentelee Fiat Ducaton 3‑litrainen, 160‑hevosvoimainen moottori. Voimaa riittää hyvin, ja yhdistettynä AL‑KO-alustaan auto on vakaa ja mukava ajettava. Sisätiloiltaan Hymer tuntuu selkeästi avarammalta kuin Rapido, joka alkoi isomman tavaramäärän ja reissujen myötä tuntua turhan ahtaalta.
Varustelupuolella tämä Hymer on selkeä harppaus eteenpäin aiempiin autoihin verrattuna. Mukana on:
- Aurinkopaneelit, joita ei aiemmissa autoissa ollut – iso plussa omavaraisuuden kannalta.
- CarPlay-yhteensopiva multimedialaite (kiinalainen, mutta toimii).
- Kaksoispohjan eristys, joka pitää lämmön sisällä kovillakin pakkasilla.
- Turvalukot ovissa – hyvä lisä yön yli -pysähdyksissä.
Vaikka varsinaiselle reissulle ei ole vielä ehditty, pihassa on testattu pari yötä kunnolla talviolosuhteissa. Lämpö pysyi erinomaisesti sisällä, vaikka ulkona oli –15…–20 °C. Rapidossa meinasi tulla jo vilu nollakelillä – tämä on täysin eri maailmaa. Varsinkin tuo lattian lämpö, se on kyllä mahtavaa kun ei tarvitse villasukkia laittaa jalkoihin.
Kaikki tärkeimmät mukavuudet löytyvät. Ainoa asia, jota jään kaipaamaan Rapidon jälkeen, ovat automaattivaihteet. Sen kanssa tottuu nopeasti helppoon elämään.
Ensimmäinen varsinainen reissu starttaa kevään aikana ja kestää noin viikon verran. Sen jälkeen luvassa on lisää tarinoita, kokemuksia ja varmasti YouTube-materiaaliakin.
Loppuyhteenveto:
Matkailuautojen kanssa on menty tähän asti näin:
melu → mukavuus → Mersu → nyt jo aika hyvin kohdillaan
Ja mitä tästä voidaan oppia?
Matkailuautojen kanssa jokainen vaihto tuntuu siltä, että ’tämä on nyt se oikea’ — kunnes seuraava ilmestyy myyntiin.
Seuraavaksi testiin lähtee Hymer B654 SL – ja reissuja on jo näköpiirissä.
Matka jatkuu, askel kerrallaan kohti täydellistä matkailuautoa… tai ainakin siihen saakka, että löytyy viides.
